Työelämään tulee joka vuosi lisää Z-sukupolven työntekijöitä eli niitä, jotka ovat syntyneet suunnilleen vuosien 1997–2012 välillä. Tällä hetkellä noin viidesosa työvoimasta edustaa Z-sukupolvea. Uuden työntekijäsukupolven myötä työelämäodotukset ovat murroksessa, ja tämä asettaa muutospaineita niin työpaikoille, johtamiselle kuin koulutukselle.
Jo nyt olemme tilanteessa, jossa työntekijöiden odotusten lähtötaso on määritelty uusiksi. Odotusten muutoksen ajureina ovat taloudellinen epävarmuus, teknologinen kehitys ja muuttuva yhteiskunnallinen ympäristö. ”Vanaha konsti parrei ku pussillinen uusia” on sanonta, jota vanhakansa aikoinaan viljeli, mutta kun kyse on yritysten menestymisestä, niin vaihtoehtona ei ole muuta kuin muutos ja kyky vastata muuttuneisiin työntekijäodotuksiin.
Workmonitor 2025 -tutkimus nostaa keskiöön joustavuuden. Tältä osin työelämä on kehittynyt positiivisesti ja vastaa ehkä parhaiten muuttuneita odotuksia, vaikka työnantajapuolelta muutos ei välttämättä olekaan ollut täysin kivuton. Selvä ero eri sukupolvien välillä on arvojen yhteensopivuuden merkityksessä.
Z-sukupolvelle on omien arvojen ja tavoitteiden yhteensopivuus yrityksen arvojen kanssa huomattavasti merkityksellisempää kuin vanhemmilla sukupolvilla. Nuoret työntekijät myös vaihtavat työpaikkaa herkästi, mikäli he kokevat arvoristiriitaa. Rekrytointi ei koskaan ole ilmaista, joten yritysten on hyvä pohtia, miten pystyvät viestimään riittävän selkeästi arvoistaan ja pitämään huolen siitä, että viestityt arvot ovat osa työntekijöiden arkipäivää.
Deloitten tänä keväänä tekemän globaalin tutkimuksen mukaan vain 6 prosenttia Z-sukupolvesta tavoittelee ensisijaisesti johtajuutta, ja tärkeämpinä asioina työssä pidetään oppimista, urakehitystä sekä työn ja vapaa-ajan tasapainoa. Tämä heijastuu esimerkiksi vaikeutena löytää projektipäälliköitä ja muita vastuuroolien tekijöitä. Nuorten työntekijöiden kohdalla kyse voi olla ristiriidasta: halutaan tehdä työ kunnolla, mutta sitä ei haluta tehdä oman vapaa-ajan ja yksityiselämän kustannuksella, ja jäljelle jää vaihtoehto olla ottamatta vastaan vastuuroolia.
Nuoret työntekijät ovat diginatiiveja, jotka ovat kasvaneet digitaalisessa maailmassa. Pääosin heitä johtavat sukupolvet, jotka eivät ole. Me kaikki olemme kasvuympäristömme tuotoksia. Se maailma, missä 1960- ja 1970-luvulla syntyneet ovat kasvaneet, oli hyvin toisenlainen kuin maailma nyt. Sukupolvien välillä on väistämättä näkemyseroja, mutta juuri niistä voi syntyä rikkaus, kun annamme tilaa avoimelle vuorovaikutukselle.
Aktiivinen kuunteleminen ja aito halu ymmärtää toisen näkökulmaa luovat pohjan keskinäiselle oppimiselle. Kun eri sukupolvet jakavat kokemuksiaan ja osaamistaan ilman ennakkoluuloja, työyhteisö vahvistuu ja kykenee paremmin vastaamaan tulevaisuuden odotuksiin.
Mari Viirelä, Oulun kauppakamarin palvelusektorin johtaja
