Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016, hankintalaki) muuttui 18.6.2026 voimaan tulleella lailla. Uudistus perustuu pääministeri Orpon hallitusohjelman kirjauksiin ja sen tavoitteena on lisätä tehokkuutta, kilpailullisuutta ja kustannussäästöjä julkisissa hankinnoissa sekä parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Julkisia hankintoja tehdään Suomessa noin 38 miljardin euron arvosta vuosittain, ja kilpailun lisääminen tällä alueella on hallitusohjelman keskeisiä taloudellisia tavoitteita.
Sidosyksikköasemaa koskeva uudistus
Uudistuksen merkittävin yksittäinen muutos koskee ns. inhouse- eli sidosyksiköiden käyttöä. Sidosyksiköillä tarkoitetaan julkisomisteisia yhtiöitä, joilta hankintayksiköt (kunnat, hyvinvointialueet, valtion virastot) ovat voineet hankkia palveluja ilman kilpailutusta. Tähän asti lukuisat hankintayksiköt ovat voineet käyttää sidosyksikköjä yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa tilanteissa, joissa ne ovat käyttäneet määräysvaltaa sidosyksikköön samalla tavoin kuin omiin toimipaikkoihinsa.
Koska laissa ei aiemmin ollut asetettu määrällistä omistusosuusvaatimusta yksittäiselle hankintayksikölle, hankintayksiköt ovat perustelleet ”riittävää” määräysvaltaa muun ohella hallituksen jäsenyydellä tai varajäsenyydellä, osakassopimuksen myöntämillä vaikutusmahdollisuuksilla, taikka useiden toimielinten (yhtiökokous, neuvottelukunta, nimitysvaliokunta ja hallitus) mukanaolon kokonaisvaikutuksilla. Tämä on voinut käytännössä johtaa tilanteisiin, joissa yhdellä sidosyksiköllä on satoja omistajia, joiden yksittäinen omistusosuus on ollut hyvinkin pieni.
Tätä mahdollisuutta rajoitetaan jatkossa hankintalain 15 §:n 2 momentin perusteella, jonka mukaan osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön käytön edellytyksenä on, että hankintayksiköllä on vähintään kymmenen prosentin suora omistusosuus sidosyksiköstä. Vaatimus koskee siis vain osakeyhtiömuotoisia sidosyksiköitä; muissa organisaatiomuodoissa (esim. kuntayhtymät ja hyvinvointiyhtymät) toimivia yhteistyörakenteita se ei koske.
Muutos tarkoittaa käytännössä, että kunnat ja hyvinvointialueet, jotka omistavat osakeyhtiömuotoisesta sidosyksiköstä alle kymmenen prosenttia, eivät voi enää hankkia palveluja kyseiseltä yhtiöltä ilman kilpailutusta. Sääntelyn piiriin kuuluvat erityisesti sellaiset tukipalvelut, joissa katsotaan olevan toimivat markkinat, kuten siivous-, taloushallinto-, ruoka- ja ICT-palvelut. Vaatimukseen on tehty kuitenkin poikkeus, jonka mukaan sitä ei sovelleta sidosyksiköihin, jotka on perustettu yleisen edun vuoksi tuottamaan yksinomaan rajattua ja lakisääteistä palvelua ja joiden liikevaihto jää alle miljoonan euron vuodessa. Tällaisen sidosyksikön kanssa tehty palvelusopimus saa kuitenkin olla voimassa enintään neljä vuotta.
Sidosyksikköjä koskevaa uutta sääntelyä sovelletaan 1.7.2027 alkaen kuitenkin siten, että terveydenhuollon erikoispalveluja tuottavien sidosyksiköiden osalta sääntelyä sovelletaan vasta 1.7.2029 alkaen. Yritysten näkökulmasta muutos avaa merkittävästi uusia liiketoimintamahdollisuuksia, kun aiemmin suljetut palvelumarkkinat avautuvat kilpailutukselle.
Hankintojen jakamista ja uudelleen kilpailutusta koskevat velvoitteet
Uudistus tuo mukanaan myös kaksi muuta velvoitetta, jotka tulevat voimaan 1.10.2026. Ensinnäkin hankinnan jakamisesta osiin tulee pääsääntöisesti pakollista, sillä uuden sääntelyn mukaan hankintayksikön on jaettava hankinta erillisiin osiin tai kilpailutettava osat erillisillä tarjouskilpailuilla. Jakamatta jättäminen edellyttää perusteltua syytä, ja syyt on esitettävä hankinta-asiakirjoissa. Tarkoituksena on erityisesti parantaa pienten ja erikoistuneiden yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin, kun suuria kokonaisuuksia ei voi enää niputtaa yhteen. Toiseksi EU-kynnysarvon ylittävissä yli kymmenen miljoonan euron hankinnoissa hankintayksikön on tehtävä markkinakartoitus tai arvioitava hankinnan eri toteutusvaihtoehtoja osana suunnittelua.
Samanaikaisesti voimaan tuleva uudistus koskee tilanteita, joissa EU-kynnysarvon ylittävässä avoimessa menettelyssä saadaan vain yksi tarjous. Uuden sääntelyn mukaan hankintayksikön on tällöin keskeytettävä hankintamenettely ja järjestettävä uusi tarjouskilpailu, jos se haluaa edelleen toteuttaa hankinnan julkisena. Velvollisuudesta voidaan poiketa erityisen painavasta syystä tai jos hankintayksikkö on etukäteen tehnyt markkinakartoituksen taikka jakanut hankinnan osiin. Säännös kannustaa hankintayksiköitä huolellisempaan valmisteluvaiheeseen ja yrityksille se toimii signaalina siitä, että myös yrityksen aktiivinen osallistuminen markkinakartoitusvaiheessa on jatkossa entistä tärkeämpää.
Edellä mainittujen lisäksi hankintalain uudistus tuo mukanaan uutta sääntelyä, jonka kohteena ovat pakolliset poissulkemisperusteet, mahdollisuus huomioida kilpailutuksessa turvallisuutta ja varautumista koskevia ehtoja, sekä pakollista suorahankintoja koskevaa jälki-ilmoitusta.
Lopuksi
Hankintalain uudistuksen tavoitteena on ollut ennen kaikkea lisätä julkisten hankintojen tehokkuutta, kilpailullisuutta ja kustannustehokkuutta sekä edistää laadukkaiden julkisten palvelujen toteuttamista siten, että pk-yrityksillä olisi entistä paremmat mahdollisuudet osallistua julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin.
Vaikka tavoite lisätä kilpailua ja parantaa kilpailuneutraliteettia onkin unionin oikeuden tavoitteiden mukaista, kohdistuu hankintalain uudistukseen myös merkittävää kritiikkiä. Ongelmaksi nähdään etenkin se, että kaavamainen 10 %:n omistusvaatimus koskee kaikkia toimialoja samalla tavalla, ottamatta riittävästi huomioon toimialakohtaisia eroja sekä hankintayksiköiden erilaisia taloudellisia ja maantieteellisiä lähtökohtia. On mahdollista, että osa hankintayksiköistä pyrkii jatkossa järjestämään palveluhankintansa muiden kuin osakeyhtiömuotoisten sidosyksikköjen kautta, joihin uusi omistusosuusvaatimus ei ulotu.
Aika näyttää, aiheuttaako muutos haasteita esimerkiksi pienten ja etäällä kasvukeskuksista sijaitsevien kuntien palveluiden järjestämiseen ja tuoko muutos tosiasiassa lisää kilpailua ja kustannussäästöjä.
Kirjoittaja:
VT, KTM Antti Korkeakivi
Executive Director (Law), EY Advisory Oy
antti.korkeakivi(at)fi.ey.com
0405706908
