Niin sanottu velkajarrutyöryhmä julkisti muutama viikko sitten työnsä tulokset. Lupauksena on, että julkisen talouden alijäämä ja valtion velanotto aiotaan vihdoinkin panna kuriin. Seuraavan vaalikauden aikana tämä tarkoittaa noin 8-11 miljardin sopeutuksia. Savottaa riittää, mutta hyvää on se, että lupauksen takana on koko parlamentaarinen kenttä yhtä puoluetta lukuun ottamatta.
Sopeuttaa voi kahdella tavalla; joko tuloja lisäämällä tai menoja leikkaamalla. Vuoden päästä koittavien eduskuntavaalien päädebatit käytäneenkin näiden kahden vaihtoehdon välillä. Menoja toki voidaan ja pitääkin aina karsia, mutta 200 miljardia lähentelevän valtion velan oikaisuun tarvitaan ennen kaikkea tuloja. Oy Suomi Ab:n kasvua tarvitaan ja nopeasti. Nopeimmin sitä syntyy lisääntyvästä viennistä.
Matkailu on tällä hetkellä noin viiden miljardin vientibisnes Suomelle. Kansainvälinen matkailu on ollut viime vuosina vahvassa kasvussa pohjoisessa Suomessa. Kasvu on tuonut mukanaan huomattavia investointeja sekä luonut työpaikkoja. Investointitahti kiihtyy ja laskelmien mukaan matkailusta kertyvien vientieurojen määrän tuplaaminen on lyhyessäkin ajassa realistista. Kiihtyvä kasvu on tehtävä kestävällä tavalla.
Kestävyyttä pyritään edesauttamaan suunnitelmilla ryhtyä keräämään uutta niin sanottua matkailijaveroa. Lausuntovaiheessa olevan lainsäädäntöhankkeen tausta-ajatuksena on varmistaa matkailutuottojen parempi kohdentuminen kestävään matkailun kehittämiseen. Ajatus on oikea, mutta on aiheellista kysyä, että onko kaavailtu keino oikea.
Suomi verottaa matkailua kansainvälisessä vertailussa jo nyt poikkeuksellisen korkeasti. Matkailun arvonlisäverokanta on toiseksi korkein EU:ssa. Matkailu on myös ainoa vientialamme, joka maksaa Suomeen arvonlisäveron. Erityistä matkailijaveroa perivissä maissa kokonaisverorasitus jää Suomea alhaisemmaksi. Entisestään kiristyvä kokonaisverotus vaarantaa kansainvälisen matkailun kilpailukykyämme.
Matkailijaveron ainoat ongelmat eivät liity kilpailukykymme heikentymiseen. Kun kyse olisi verosta eikä maksusta, kunnat eivät voisi allokoida veroa suoraan käytettäväksi juuri tietyn kestävämpää matkailua edistävän investoinnin rahoittamiseen. Tahtotilan periä haittaveroja lisääntyviltä kansainvälisiltä matkailijoilta ymmärtää, mutta kun veroa pitää yhdenvertaisuuden nimissä periä myös kotimaisilta matkailijoilta.
Kotimainen matkailu on ostovoiman haasteissa ja sen parantumisesta huolimatta kärsinyt vuosien ajan heikosta kysynnästä. Suomen matkustustase on lähes kaksi miljardia alijäämäinen. Uusi verorasitus ohjaisi kotimaista matkailua entisestään ulkomaille. Pienin problematiikka ei myöskään liity veron perimiseen. Virallinen rekisteröinti koskee ainoastaan osaa kaupallisesta majoituskapasiteetista ja tasapuolisuuden nimissä kaikkien majoittavien pitäisi veroa periä. Siinäpä valvojille savottaa kerrakseen.
Kun edes jokin vientimme ala kasvaa ja kasvattaa niitä kipeästi tarvittavia Oy Suomi Ab:n tuloja, tätä kehitystä ei tulisi vaarantaa uudella matkailijaverolla. Kokonaisverokertymän kasvattamista parempi tapa edesauttaa kestävyyttä on varmistaa jo nyt kasvavan verotulon allokointi kestävyyttä tukeviin investointeihin.
Alueet, jotka tällä hetkellä eniten hyötyvät kansainvälisten matkailijoiden kasvusta, ovat panostaneet matkailuun ja luoneet kasvun edellytyksiä jo vuosikymmenten ajan. Suurimmassa osassa voittajakuntia on myös ymmärretty allokoida riittävästi verotuloja kasvun kestävyyteen jo matkailijaverosta riippumatta. Mikäli veroa suunnitellusti jossain pilotoidaan, toivottavasti sitä ei tehdä siellä, missä asiat on tähänkin asti hoidettu hyvin.
Kirjoittaja: Harri Lämsä
Koillismaan kauppakamariosaston puheenjohtaja
