Viime syksy ei alkanut valoisissa merkeissä. Talouden piristymistä odotettiin jähmeissä tunnelmissa, epävarmuus kasvoi uutisotsikosta otsikkoon, ja työmarkkinoilta sekä oppilaitoksista kantautui sama viesti: työ- tai harjoittelupaikan saaminen oli ennätyksellisen vaikeaa. Samaan aikaan keskustelu kansainvälisten työntekijöiden roolista suomalaisessa yhteiskunnassa kävi kiivaana, vaikka ennusteet povasivat osaajapulaa suhdanteiden kääntyessä.
Vajaan vuoden aikana käydyt yrityskeskustelut ovat avanneet näkymiä monikieliseen työarkeen ja kansainvälisen rekrytoinnin pullonkauloihin. Samalla on käynyt näkyväksi, että kansainvälisyys ei ole vain osaajakysymys, vaan liiketoiminnan mahdollisuus.
Kuukausien aikana keskusteluista on poikinut konkreettisia tuloksia. Harjoittelupaikkoja on toteutunut useille kansainvälisille opiskelijoille eri yrityksissä. Osaajat ovat päässeet näyttämään potentiaalinsa, tiimit ovat kokeneet kielikylvyn virkistävän, ja yksi yritys sai ensimmäiset kaupat Puolaan.
Vaikka lähtökohta yrityksellä voi olla, ettei asia ole ajankohtainen, keskustelun aikana löytyy usein yrityksen tilanteeseen sopiva näkökulma. Uuden markkinan kartoittaminen, työyhteisön valmiuksien arviointi monikieliseen työskentelyyn tai suomea harjoittelevan opiskelijan ottaminen harjoitteluun voivat olla askelia oikeaan suuntaan. Kun kansainvälisyys kytkeytyy todellisiin tarpeisiin, se ei näyttäydy irrallisena teemana vaan osana liiketoiminnan kehittämistä.
Yritysten menestys ratkaisee alueella paljon. Siksi tarpeiden ja arjen kuunteleminen on olennaista. Tarvitaan sparrausta, yhteyksien rakentamista, mahdollisuuksien tunnistamista ja tukea juuri siinä vaiheessa, jossa yritys on. Ilman tätä moni hyvä aihio jää toteutumatta, vaikka kiinnostusta olisi.
Kohtaamiset eivät ratkaise isoja kysymyksiä yksin. Ne eivät poista suhdanteita tai muuta työmarkkinoita hetkessä. Mutta niissä syntyy ymmärrystä siitä, mitä alueen kasvun moottorit tarvitsevat, mitä esteitä on raivattavana ja millaisilla toimintamalleilla elinvoimaa vahvistetaan yhteistyössä.
Frank Martela sanoo, että toivo vahvistuu toimijuudesta – siitä, että tekee jotain eikä jää odottamaan ratkaisua ulkopuolelta. Sama ajatus kantaa missä tahansa työssä, jossa konteksti kuohuu. Tässä ajassa on toiveikasta tunnistaa, että keskusteluja voi käydä, ottaa askeleita eteenpäin ja löytää mahdollisuuksia sielläkin, missä niitä ei ensin nähty. Siksi usko kohtaamisiin säilyy.
Ella Vallenius vastaa Oulun kauppakamarilla TalentTrekFinland-hankkeesta, jonka tavoitteena on edistää kansainvälisten opiskelijoiden ja osaajien integroitumista Suomen työmarkkinoille, tukea työvoiman saatavuutta ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman ratkaisua.
