Mikä on valtaapitävien vastuu? Tämä on kysymys, joka väistämättä tulee mieleen, kun seuraa maailman politiikkaa ja presidentti Trumpin toimintaa. Jos jotain viimeaikaiset tapahtumat todistavat, niin demokratian tila on heikentynyt globaalisti ollen edelleen laskusuunnassa. Kun yhteisillä globaaleilla sopimuksilla ei ole merkitystä ja multilateralismi heikkenee, niin vaikutukset näkyvät negatiivisesti globaaliin vastuullisuusarkkitehtuuriin.
Oikeusvaltiot luovat perustan vastuullisuudelle edellyttämällä, että kansalaiset, yritykset ja julkinen valta toimivat lakien mukaan. Toiminta on silloin ennustettavaa, läpinäkyvää ja prosessit oikeudenmukaisia. Demokratia puolestaan mahdollistaa kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen. Vastuullisuus näyttäytyy hyvin toimivassa demokratiassa päätöksentekijöiden tilivelvollisuutena äänestäjille, ja että kansalaisyhteiskunta voi nostaa esiin epäkohtia eri tavoin.
Presidentti Trumpin toinen kausi herättää huolta demokratian ja oikeusvaltion kannalta. Kun instituutioiden riippumattomuus kyseenalaistetaan, vastuullisuuden fundamentti horjuu. Demokratiassa johtajat eivät ole lain tai kritiikin yläpuolella. Demokratiassa myös medialla on oma tärkeä roolinsa epäkohtien esiin nostajana ja oikean tiedon välittäjinä. Kun tekoälyjärjestelmiä voidaan käyttää enenevissä määrin disinformaation tuottajina heikentämään demokraattisia prosesseja ja horjuttamaan instituutioiden riippumattomuutta, on erityisen huolestuttavaa, jos vallan kahvassa oleva henkilöt omilla toimillaan edesauttavat negatiivista kehityskulkua.
Teknologian aiheuttama informaatioympäristön muutos sekä voimistuva polarisaatio, ja informaatiovaikuttaminen vaikuttavat laajasti yhteiskuntien järjestäytymiseen. Vaikutukset näkyvät myös ihmisten hyvinvoinnissa sekä demokratian ja oikeusvaltion toimintaedellytyksissä. Teknologian kehittämistä ja käyttöä ohjaavat arvot ja normit ovat hyvin erilaisia demokraattisissa ja autoritaarisissa valtioissa. Kun kansallinen etu menee globaalien sitoumusten edelle, murennetaan entisestään globaalia vastuullisuusarkkitehtuuria.
Jotta demokratia vahvistuu, se vaatii eri toimijoiden yhteisiä ponnistuksia. Tämä tarkoittaa, että kansalaisyhteiskunnan on vahvistettava omaa rooliaan valvojana ja vaikuttajana. Yritysten taas tulee nähdä vastuullisuus kilpailuetuna, ja sijoittajien on pidettävä kiinni ESG-vaatimuksista myös silloin, kun poliittinen tuuli kääntyy. Jokainen demokraattinen instituutio, vastuullinen yritys, aktiivinen kansalainen ja kriittinen media on osa sitä suojamuuria, joka pitää vastuullisuuden hengissä myös vaikeina aikoina.
Kirjoittaja: Mari Viirelä, Oulun kauppakamarin palvelusektorin johtaja
