Vuoden 2025 lopussa ennen eduskunnan joulutaukoa hyväksyttiin valtioneuvoston selonteko valtakunnallisesta liikennejärjestelmäsuunnitelmasta vuosille 2026–2037 (Liikenne 12 -suunnitelma). Aiemmista suunnitelmista poiketen uusi Liikenne 12 -suunnitelma ottaa kantaa myös lentoasemaverkostoon ja lentopaikkoihin. Pitkien etäisyyksien Suomessa lentoasemaverkostolla on tärkeä rooli pohjoisten alueiden saavutettavuutta tarkasteltaessa.
Koronapandemia vaikutti radikaalisti lentomatkustukseen ja on totta, että Suomessa lentoliikenteen matkustajamäärät ovat muuta maailmaa hitaammin palautumassa koronaa edeltävälle tasolle. Pandemia opetti yritykset käyttämään etäyhteyksiä ja vastuullisuusajattelu on siirtänyt osan lentomatkustajista raiteille pienempien päästöjen vuoksi. Kun puhutaan liiketoiminnasta Suomen rajojen ulkopuolelle, on lentoliikenne kiistatta merkittävässä roolissa liikkumisessa. Tämä tunnistetaan hyvin myös uudessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa.
Uusi Liikenne 12 -suunnitelma linjaa Helsinki-Vantaan lentoaseman kehittämisen hub-asemana eli käytännössä Finnairin solmukohtana, joka palvelee Suomen syöttöliikennettä, mutta mahdollisesti myös Baltiaa ja Pohjois-Eurooppaa. Samoin suunnitelma noudattaa hallitusohjelmaa, kun nykyisen muotoiseen Finavian lentoasemaverkkoon ei tehdä muutoksia vuosina 2026–2027. Kuitenkin vuoden 2027 aikana tullaan määrittelemään kriteerejä valtakunnallisesti tärkeille lentoasemille eri tahojen yhteistyönä. Liikennejärjestelmäsuunnitelmassa on kirjaus myös kansallisesti tärkeiden lentoasemien määrittelyssä, joka vaikuttaa lentoliikenteen ostoja koskevaan päätöksentekoon.
Tässä taloudellisessa tilanteessa, missä väylänpidon määrärahat ovat riittämättömällä tasolla perusväylänpitoon ja investointirahat kehittämishankkeisiin ovat pienenemässä, on matkaketjujen kehittäminen enemmän kaunista puhetta kuin aidoksi toiminnaksi realisoituvaa. Jos matkaketjujen halutaan olevan aidosti toimivia, ei kolmen tunnin saavutettavuustavoitteesta pidä luopua.
Suomen kasvu tulee nyt pohjoisesta. Lentoliikenne tukee sitä, eikä kasvua pidä lähteä sabotoimaan lentoasemaverkon heikennyksillä. Liikennejärjestelmäsuunnitelman toimeenpanossa on varmistettava, että kriteerit eivät johda pohjoisen alueiden elinvoimaisuuden heikentymiseen. Tämä on tärkeä vaikuttamisen paikka elinkeinoelämälle ja pohjoisen kansanedustajille, jotta kolmen tunnin saavutettavuustavoite pidetään yhtenä kriteerinä, samoin kuin lentoasemien aluetaloudelliset vaikutukset. Lentoasemaverkko on kuitenkin loppujen lopuksi investointi koko Suomen kilpailukykyyn, ei vain kustannuserä.
Kirjoittaja: Mari Viirelä, Oulun kauppakamarin palvelusektorin johtaja
