Veroilmoitusten jättöaika lähenee niillä yhteisöillä, joiden tilikausi on kalenterivuosi. Määräaika tässä tapauksessa on siis 30.4.2023. Veroilmoituksen oikea täyttäminen on tärkeää, jotta ylimääräisiä selvityspyyntöjä tai veronkorotuksia ei tule, ja tietysti myös kaikki verotuksen tarjoamat keinot verotettavan tulon pienentämiseksi kannattaa hyödyntää. Tähän artikkeliin on koottu muutamia keskeisiä huomioon otettavia asioita.
Poistot
Poistoilla voidaan yleensä vaikuttaa verotettavan tuloksen tai tappion määrään. Verotus ei ensinnäkään tunne poistopakkoa, eli tarvittaessa kirjanpidossa tehdyt poistot voidaan jättää verotuksessa tekemättä, jolloin puhutaan poistojen hyllyttämisestä. Hyllyttämisellä voidaan esimerkiksi pienentää verotuksen tappion määrää tai ehkä jopa estää sen muodostuminen kokonaan. Hyllytetyt poistot eivät vanhene, eli ne voidaan jatkossa hyödyntää elinkeinoverolain maksimimäärien ja poistoaikojen sallimissa rajoissa.
Jos elinkeinoverolaki sallii kirjanpidossa tehtyjä suunnitelman mukaisia poistoja suuremmat poistot, voidaan verotuksessa suuremmat poistot tehdä hyödyntämällä aikaisemmin hyllytettyjä poistoja tai kirjaamalla kirjanpitoon poistoeron lisäystä. Kannattaa myös muistaa irtainta käyttöomaisuutta koskeva mahdollisuus korotettuihin poistoihin. Verovuosina 2020-2025 käyttöönotetuista, uusista koneista ja laitteista voidaan verotuksessa tehdä kaksinkertainen poisto normaalin 25 prosentin poiston sijaan. Verotuksen maksimipoistot hyödyntämällä varmistetaan, ettei tilikauden tuloksesta makseta tarpeettoman paljon veroa.
Irtaimen käyttöomaisuuden myynti
Irtaimen käyttöomaisuuden luovutus tuloutuu verotuksessa epäsuoraan, eli eri tavalla kuin kirjanpidossa, mikä johtaa usein virheisiin veroilmoituksella. Verotuksen epäsuora tuloutus tarkoittaa käytännössä sitä, että hyödykkeestä saatu luovutushinta vähennetään irtaimen käyttömaisuuden menojäännöksestä, millä on suora vaikutus verotuksessa tehtävien poistojen määrään. Luovutuksesta kirjanpitoon muodostunut voitto tai tappio ei ole verotuksessa veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista menoa, ja nämä erät tulisikin ilmoittaa veroilmoituksella omissa kohdissaan. Poikkeuksena ovat korotettujen poistojen piirissä olevat hyödykkeet, eli näiden hyödykkeiden luovutus tuloutuu verotuksessa samalla tavalla kuin kirjanpidossa. Sen vuoksi korotettujen poistojen kohteita tulee seurata erillään muista irtaimen käyttöomaisuuden höydykkeistä.
Osakeluovutukset
Yhteisön omistamien osakkeiden luovutuksiin liittyy olennaisesti kysymys siitä, onko luovutettu omaisuus verotuksessa nk. käyttöomaisuutta vai muuta omaisuutta. Käyttöomaisuusosakkeen luovutus voi olla tietyin edellytyksin verovapaa, ja vastaavasti luovutuksesta aiheutunut tappio on silloin vähennyskelvoton. Muun omaisuuden luovutukset ovat verollisia ja tappiot mahdollisesti vähennyskelpoisia. Luovutustappiot voivat olla kummassakin tapauksessa myös rajoitetusti vähennyskelpoisia.
Jotta osake voisi kuulua yhteisön käyttöomaisuuteen, tulee sen omistamisen palvella jollain tavalla omistavan yhteisön elinkeinotoimintaa. Oikeus- ja verotuskäytännössä on edellytetty, että omistavan yhteisön ja kohdeyhtiön välillä vallitsee nk. toiminnallinen yhteys. Toiminnallisen yhteyden käsite on tulkinnanvarainen, ja tästä syystä verovelvollisen on erittäin huolellisesti harkittava, miten osakeluovutukset ilmoitetaan veroilmoituksella. Mikäli Verohallinto ei ole samaa mieltä osakeluovutuksen verokohtelusta, seurauksena on aina veronkorotus.
Saamisten ja osakkeiden arvonalentumiset ja menetykset
Verotuksessa saamisten ja osakkeiden arvonalentumisten ja menetysten vähennyskelpoisuus on rajoitettua, ja vähennyskelpoisuus voi realisoitua eri aikaan verotuksessa ja kirjanpidossa. Kokonaan vähennyskelvottomia ovat esimerkiksi konserniyhtiöltä olevan muun saamisen kuin myyntisaamisen arvonalentuminen ja verovapaasti luovutettavissa olevien käyttöomaisuusosakkeiden menetys. Vähennyskelpoisten arvonalentumisten ja menetysten vähentämisen edellytyksenä on yleensä aina lopullisuus, jota tulkitaan varsin tiukasti. Näin ollen, mikäli kirjanpidossa on tehty alaskirjauksia saamisiin ja osakkeisiin liittyen, on erien verokohtelusta syytä varmistua huolellisesti etukäteen.
Korkovähennysrajoitukset
Korkojen vähennyskelpoisuus voi olla tietyissä tilanteissa rajoitettua. Korkovähennysrajoituksia koskeva sääntely on monimutkaista, ja käytännössä yhteisön on syytä perehtyä asiaan tarkemmin, mikäli sen nettokorkomenojen määrä ylittää verovuonna 500 000 euroa. Nettokorkomenoilla tarkoitetaan korkotulot ylittäviä korkomenoja.
Yksi olennainen huomioon otettava asia liittyy koron käsitteeseen. Korkovähennysrajoituksia sovellettaessa korkona pidetään kaikkia korkoa vastaavia suorituksia, jotka ovat korvausta vieraasta pääomasta sekä rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia. Käsite on siis olennaisesti laajempi kuin mitä koron käsitteellä yleisesti ymmärretään, ja tämä on otettava laskennassa huomioon.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennys
T&K -yhdistelmävähennys on uusi, ensimmäisen kerran verovuonna 2023 hyödynnettävissä oleva laskennallinen vähennys. Vähennyksen saa tehdä elinkeinotoimintaan liittyvien tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen ja ostopalvelumenojen perusteella. T&K -toiminnan käsitettä tulkittaneen laajasti, mutta toiminnan tulee kuitenkin olla luovaa, systemaattista ja sillä tulee olennaisesti tavoitella jotain uutta. Pelkkä yleinen toiminnan kehittäminen, tehostaminen tai parantaminen ei siis välttämättä oikeuta vähennykseen.
Vähennys muodostuu yleisestä lisävähennyksestä ja ylimääräisestä lisävähennyksestä. Yleisen lisävähennyksen verovuosikohtainen vähimmäismäärä on 5 000 euroa ja enimmäismäärä 500 000 euroa. Ylimääräinen lisävähennys on 45 prosenttia verovuoden ja tätä edeltävän verovuoden kaikkien yhdistelmävähennykseen oikeuttavien menojen erotuksesta, enintään 500 000 euroa. Ylimääräinen lisävähennys on mahdollista tehdä ensimmäisen kerran vuoden 2024 verotuksessa.
Koulutusvähennys
Myös koulutusvähennys on verotuksessa tehtävä laskennallinen lisävähennys, joka perustuu perustuu työntekijöiden palkkamenoihin. Laskennallisesti koulutusvähennyksen määrä on noin puolet koulutusajan palkkakuluista. Koulutusvähennyksen saa enintään kolmelta koulutuspäivältä työntekijää kohden, ja sen vähimmäismäärä on yksi koulutuspäivä työntekijää kohti eli kuusi tuntia koulutusta. Koulutusvähennyksellä ei ole euromääräisiä vähimmäis- tai enimmäisrajoja.
Hanna-Leena Rissanen, EY Advisory Oy
