Säännöllisin väliajoin toistuva kysymys on, kannattaako yksityishenkilön harjoittaa sijoitustoimintaa omissa nimissään vain yhtiön kautta. Yhtiön perustaminen näyttää verotuksen näkökulmasta houkuttelevalta, sillä kun osakeyhtiö maksaa verotettavasta tuloksestaan veroa yhteisöverokannan mukaisesti 20 %, yksityishenkilö maksaa sijoitustoiminnasta saamistaan tuotoista pääomatuloveroa 30-34 %. Vaikka arviota ei voi tehdä ihan näin suoraviivaisesti, karkea pääsääntö on, että yhtiöittämisen verohyödyt tulevat sijoitustoiminnan juoksevien tulojen kevyemmästä verotuksesta. Esimerkiksi osinkojen verotus on osakeyhtiössä kevyempää, ja usein sitä on myös luovutusvoittojen verotus. Lisäksi osakeyhtiöllä on yksityishenkilöä paremmat mahdollisuudet vähentää verotuksessaan erilaisia luovutustappioita ja arvonalentumisia.
Osakeyhtiön kautta tapahtuvan sijoittamisen verotehokkuuteen vaikuttavat kuitenkin myös muut asiat kuin juoksevien tulojen verotus. Kyseessä on kokonaisuus, jossa tulojen verottamisen lisäksi on otettava huomioon omistajan verotus, sijoitusvarallisuuden yhtiöittämisen veroseuraamukset sekä yhtiön hallinnoimisesta aiheutuvat muut kustannukset.
Varojenjaon verotus vaikuttaa luonnollisesti keskeisellä tavalla järjestelyn verotehokkuuteen. Osingonjako lienee yleisen varojenjakotapa, ja sen verotuksessa jaettavan osingon määrällä ja yhtiön omistamalla nettovarallisuudella on merkittävä rooli. Listaamattomista yhtiöistä saatu osinko jaetaan henkilön verotuksessa pääomatulo-osinkoon ja ansiotulo-osinkoon. Ansiotulo-osinkoa on osinko, jonka määrä ylittää 8 % yhtiön nettovarallisuudesta. Ansiotulona verotettavan osingon ankara verotus tarkoittaa sitä, että sen jakamista halutaan lähtökohtaisesti välttää. Jos osinkoa jaetaan enintään 8 %:a nettovarallisuudesta, se verotetaan saajan pääomatulona. Alle 150.000 pääomatulo-osinkoon kohdistuu sekä yhtiön että osakkaan verotus huomioon ottaen n. 26 %:n vero, ja yli 150.000 euron pääomatulo-osingon osalta vastaava luku voi olla korkeimmillaan n. 43 %. Todettakoon, että 150.000 euron pääomatulo-osinko on mahdollinen, mikäli yhtiöllä on vähintään 1.875.000 euron arvosta nettovarallisuutta.
Varojenjaon verotus aiheuttaa sen, että juoksevien tulojen verotuksesta saatava hyöty menetetään, jos yhtiöstä joudutaan jakamaan runsaasti osinkoja. Tästä puolestaan seuraa, että yhtiöittäminen on usein hyvä vaihtoehto silloin, kun varallisuuden tuottamaa kassavirtaa halutaan sijoittaa uudelleen ja käyttää pitkällä aikavälillä varallisuuden kartuttamiseen. On tärkeää varmistua siitä, että omistajalla on riittävästi tuloja muista tulolähteistä, kunnes varojenjako sijoitusyhtiöstä on verotuksellisesti järkevää.
Usein sijoitusyhtiön perustajalla on jo olemassa olevaa sijoitusvarallisuutta, jota hän haluaisi siirtää sijoitusyhtiöön. Yleensä tämä ei onnistu ilman, että omistusaikainen arvonnousu tuloutuu omistajan verotuksessa, ja mahdolliset luovutusvoittoveroseuraamukset voivat olla huomattavia. Lisäksi arvopapereiden ja kiinteistöjen siirtämisestä on yleensä maksettava varainsiirtovero. Näiden veroseuraamusten vuoksi omaisuuden vaiheittainen siirto voi olla järkevää, esimerkiksi siinä vaiheessa, kun sijoituksia muutoinkin realisoidaan. Rahavarojen siirtäminen yhtiölle onnistuu onneksi ilman veroseuraamuksia.
Joskus sijoitusyhtiö halutaan perustaa siinä tarkoituksessa, että omaisuuden siirtäminen jälkipolville olisi helpompaa ja verotuksellisesti edullisempaa. On toki helpompi, jos lahjoituksen tai perinnön kohteena on sijoitusyhtiön osakkeet kuin mahdollisesti suuri määrä erilaista omaisuutta, mutta esimerkiksi lasten yhteisen sijoitusyhtiön toimivuutta tulisi harkita huolellisesti etukäteen. Jotta sijoitusyhtiön siirtoon soveltuisi nk. sukupolvenvaihdoshuojennussäännökset, täytyy sijoitustoiminnan olla hyvin aktiivista, ammattimaista ja volyymiltaan suurta, jotta sen katsotaan olevan elinkeinotoimintaa. Nykyisessä verotuskäytännössä nämä edellytykset täyttyvät valitettavan harvoin.
Vastaus toistuvaan kysymykseen on siis, että sijoitusyhtiö voi olla verotehokkain ratkaisu, jonka suurin hyöty saavutetaan ajan kuluessa. Kuten aina, tapauskohtainen arviointi on tarpeen. Verosäästöjä laskettaessa on otettava huomioon kokonaisuus, ja jo olemassa olevan sijoitusvarallisuuden yhtiöittäminen vaatii huolellista suunnittelua.
Hanna-Leena Rissanen
Senior Manager | Business Tax Services
Ernst & Young Oy
hanna-leena.rissanen@fi.ey.com
+358 45 260 5946
