EU:n yhteisestä yritysvastuudirektiivistä piti äänestää viime viikolla. Äänestys on siirtynyt ja mikäli uutisointia on uskominen, on esitys kaatumassa. Hallituksen linjalle sataa kritiikkiä ja kysyä sopii, näinkö hallitus haluaa viestiä sitoutumisestaan vastuullisuuteen?
Viestit yritysmaailmasta ovat vain vahvistuneet viime vuosien aikana, miten vastuullisuus ohjaa yritysten päätöksiä esimerkiksi hankinnoissa. Suomi on tullut jäljessä, mutta mikäli kauppaa aikoo saada tehtyä ulkomaille, on vastuullisuus otettava vakavasti. Muuten ei kauppa käy. Vastuullisuus ei rajaudu vain tiettyihin toimialoihin, vaan se vaikuttaa liiketoimintaan kaikilla toimialoilla.
Suomessa on noin 300 000 yritystä ja yksityisiä elinkeinonharjoittajia noin 287 000. Näistä yrityksistä suurin osa on muita kuin suuryrityksiä. Direktiivin on arvioitu vaikuttavan Suomessa noin 200 yritykseen. Nämä yritykset ovat niin isoja, että niillä ei ole varaa laiminlyödä vastuullisuuskysymyksiä. Direktiiviä on valmisteltu jo pitkään, joten yrityksillä on ollut aikaa edistää omaa vastuullisuustoimintaa direktiiviä vastaavaksi. Direktiivin kaatumista perustellaan direktiiviin sisältyvällä ympäristöjärjestöjen ja ammattiliittojen ryhmäkanneoikeudella. Jos yritysten vastuullisuusasiat ovat kunnossa, niin eikö silloin pelko ryhmäkanneoikeuden käyttämisestä ole turha?
Vastuullisuusdirektiivin kaatuminen olisi isku paremmalle työelämälle. Direktiivin avulla voitaisiin puuttua esimerkiksi lapsi- ja pakkotyövoiman käyttöön hanakammin ja edistää yritysten toimitusketjujen läpinäkyvyyttä ei vain Suomessa, mutta myös koko EU:n alueella. Suomessa tarvitaan osaajia Suomen rajojen ulkopuolelta ja vastuullisuusdirektiivin avulla voitaisiin varmistaa, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus olisi pakko huomioida yrityksissä.
On todella harmillista, että työelämää aidosti eteenpäin vievän vastuullisuusdirektiivin etuja ei eduskunnasta tihkuneiden viestien perusteella nähdä tai tunnusteta, jotta se hyväksyttäisiin. Työelämään astuva sukupolvi Z pitää itsestäänselvyytenä monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työelämässä. Kun kilpaillaan osaajista, ei edes niillä yrityksillä, joita direktiivi ei koske, ole vara laiminlyödä vastuullisuusasioita.
Mari Viirelä, Oulun kauppakamarin palvelusektorin johtaja
