Suomessa digitalisaatioaste on korkea ja pandemian sanotaan vauhdittaneen entisestään digitalisaatiota. Totta, mutta ei kuitenkaan kaikilta osin. Usein nimittäin unohdetaan, ettei pelkkä uuden teknologian tai palvelun käyttöönotto ole digitalisaatiota. Meillä Suomessa on lukuisia esimerkkejä projekteista, joissa asiakas on maksanut ratkaisusta pitkän pennin, mutta palvelun käyttöön ei ole todellisuudessa sitouduttu tai sitä ei ole kunnolla jalkautettu. Usein myös asiakkaan on syytä katsoa peiliin, sillä muutosta ei synny, ellei sitä ole itse ajamassa ja tekemässä.
Pandemian aikana konservatiivisimmatkin organisaatiot ovat joutuneet siirtymään etätyöhön. Se edellyttää toimivaa infrastruktuuria eli nopeaa ja luotettavaa verkkoyhteyttä, riittävää kapasiteettia, vpn-ratkaisuja, ajantasaista työasemaa ja oheislaitteita, pääsyä organisaation eri järjestelmiin, hyvää tietoturvaa jne. Mutta etätyö ei ole digitalisaatiota, mikäli asiat tehdään kotona samoin kuin ne tehtäisiin työpaikalla.
Digitalisaatio ei ole itseisarvo eikä sitä pidä tehdä pelkästään tekemisen ilosta – digitalisaatiolla täytyy aina olla tavoite, johon kaikki osapuolet sitoutuvat ja digitalisaatiota täytyy johtaa. Se ei myöskään tapahdu hetkessä tai päälle liimaamalla, vaan edellyttää usein koko organisaatiokulttuurin muuttamista. Teknologia on digitalisaation näkökulmasta mahdollistaja. Sen päälle tarvitaan kuitenkin varsinainen palvelukerros, jossa toimintatapoja muuttamalla tuotetaan ratkaisu asiakkaan tai loppukäyttäjän kriittiseen tarpeeseen. Kolmas keskeinen elementti on datakerros, jossa palvelun optimoimiseksi ja asiakasarvon maksimoimiseksi hyödynnetään jo asiakkaalla tai loppukäyttäjällä olevaa dataa sekä palveluprosessissa syntyvää dataa.
Digitalisaatio mullistaa myös perinteisen arvoketjuajattelun. Syntyy palveluekosysteemejä, jossa arvonluontiin osallistuvat niin teknologiatoimittajat, palvelukumppanit kuin asiakkaan oma organisaatio ja/tai loppukäyttäjät. Palvelutuotanto ja sitä kautta arvonluonti on jatkuvaa ja asiakaskokemukset sekä data ruokkivat koko ajan palvelun kehittämistä ja optimointia.
Oululla ja Pohjois-Suomella on erinomainen paikka ottaa merkittävä rooli digitalisaation aallonharjalla. Mutta se vaatii visiota, tavoitetta, sitoutumista ja johtajuutta aivan samoin kuin yksittäisen digitaalisen palvelun kehittäminen ja hyödyntäminen. Erinomainen teknologiainfrastruktuuri antaa vahvan pohjan ja alueella on jo toimivia ekosysteemejä tai klustereita eri teknologioiden ympärillä. Näihin pitää kuitenkin sitoa vahvemmin mukaan eri toimialojen hyödyntäjäyritykset tai organisaatiot. Teknologiasiiloista tulee päästä toimialarajat ylittäviin tai läpileikkaaviin digitaalisiin palveluinnovaatioihin. Tämän seurauksena syntyy palveluvientiä, jonka merkitys voi olla valtava koko Pohjois-Suomelle. Tämä puolestaan luo imua uusien osaajien, yritysten ja asukkaiden alueelle houkuttelemiseksi.
Digikaupunki Oulu – Palveleva Pohjois-Suomi. Miltä kuulostaisi?
Petri Kinnunen, puheenjohtaja, Digitalisaatiovaliokunta
