Yksityisoikeudellisten seuraamusmaksujen arvonlisäverollisuus – EU:n tuomioistuimen ratkaisu yksityisoikeudellisista pysäköinninvalvontamaksuista

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi tammikuussa merkittävän arvonlisäverotusta koskevan tuomion asiassa C-90/20, Apcoa Parking Danmark A/S. Tuomion mukaan yksityisiä pysäköintialueita hallinnoivan ja niiden ylläpidosta vastaavan yhtiön veloittamat valvontamaksut oli katsottava tarkastellussa tilanteessa arvonlisäverollisiksi. Tuomio täsmentää arvonlisäverodirektiivin tulkintaa ja voi myös Suomessa joltain osin vaikuttaa paitsi yksityisoikeudellisten pysäköinninvalvontamaksujen alv-käsittelyyn, tarjota uusia näkökulmia myös muihin kysymyksiin perittävien maksujen yhteydestä arvonlisäverollisiin suorituksiin.

EUT:n ratkaisemassa asiassa keskeisenä oikeuskysymyksenä oli, voitiinko pysäköintialuetta hallinnoivan ja pysäköintimaksuja keräävän toimijan pysäköijiltä veloittamia yksityisoikeudellisia ”parkkisakkoja” pitää myös alv-direktiivissä tarkoitetulla tavalla vastikkeena jonkin palvelun luovuttamisesta ja siten arvonlisäverollisina, vai olivatko ne arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä maksuja siksi, ettei maksusuoritukseen liittynyt vastavuoroista tavaran tai palvelun luovutusta.

EUT totesi, että edellytys vastavuoroisten suoritusten olemassaolosta vaikuttaisi täyttyvän tapauksen olosuhteissa, sillä sääntöjenvastaisesta pysäköinnistä perittävän valvontamaksun maksaminenkin oli katsottava vastikkeeksi pysäköintipaikan käytettäväksi asettamisesta. EUT:n mukaan valvontamaksut koskivat pysäköintipalvelun käyttämistä ja perustuivat pysäköijän hyväksymien ehtojen täyttymiseen tai rikkomiseen. Tuomiossa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että valvontamaksut muodostivat merkittävän osuuden pysäköinti- ja valvontamaksuja veloittavan yhtiön liikevaihdosta.

EUT:n mukaan suoritetun palvelun (oikeus pysäköintiin) ja perittyjen valvontamaksujen välillä oli alv-direktiivin edellyttämä suora yhteys. Siten myös valvontamaksut olivat tässä tilanteessa arvonlisäveron alaista vastiketta palvelun myynnistä.

Suomessa ei ole julkaistua oikeuskäytäntöä vastaavasta pysäköinnin valvontamaksua koskevasta tilanteesta- Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2016:120 kyse oli pysäköinninvalvontaa harjoittavalle yhtiölle kertyneistä valvontamaksuista, jotka yhtiön ja kiinteistönomistajan välisen sopimuksen perusteella jäivät yhtiölle korvauksena kiinteistönomistajalle suoritetusta valvontapalvelusta.  Edellä mainittu KHO:n ratkaisu poikkesi EUT:n nyt arvioimasta tapauksesta sekä tarkasteltavien kysymysten että  tosiseikkojen osalta. Toisaalta korkein hallinto-oikeus on myöhässä palautettavien vuokraesineiden osalta katsonut, että perittävät korvaukset olivat verottomia vahingonkorvauksia (KHO 2001 T 526).

Suomen arvonlisäverotuskäytännössä yksityisoikeudellisia valvontamaksuja on ainakin tietyissä tilanteissa pidetty arvonlisäverottomina vahingonkorvauksen luonteisina erinä. Toimijoiden on nyt kuitenkin suositeltavaa arvioida tapauskohtaisesti, vaikuttavatko EUT:n nyt antaman tuomion tulkintaohjeet soveltuvaan alv-käsittelyyn myös heidän tilanteissaan.

Arvonlisäverotus sisältää tunnetusti haastavia rajanvetotilanteita arvonlisäverollisten suoritusten ja vahingonkorvausten luonteisten erien välisen rajanvedon osalta sekä ylipäänsä sen arvioinnissa, onko joltakin osapuolelta saatavaa tai veloitettavaa maksua pidettävä vastikkeena arvonlisäverollisesta suorituksesta. Tällä EUT:n tuomiolla voi olla vaikutuksia näiden kysymysten arviointiin laajemmin myös muilla toimialoilla, erityisesti toimialoilla, joissa esiintyy hieman vastaavia yksityisoikeudellisiin sopimuksiin perustuvia seuraamusmaksuja.

Koska tässä EUT:n tuomiossa vahvistetut tulkintaperiaatteet  todennäköisesti aiheuttavat myös Suomessa uusia rajanvetotilanteita, on yritysten tässä vaiheessa suositeltavaa arvioida tämän vaikutukset omaan toimintaansa. Tarkempien johtopäätösten tekeminen edellyttää käytännössä aina tapauskohtaista kokonaisarviointia.