Suomen arvonlisäverolakia muutetaan 1.1.2025 alkaen EU:n arvonlisäverodirektiiviin pienyritysten erityisjärjestelmää koskien tehtyjen muutosten (”pienyritysdirektiivin”) täytäntöönpanemiseksi. Muutosten tavoitteena on tukea pienyritysten kasvua ja kansainvälistä kauppaa keventämällä arvonlisäverovelvoitteita sekä yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa sääntelyä EU:n jäsenvaltioiden välillä.
Yleisesti ottaen keskeisimmät muutokset Suomen sääntelyn ja suomalaisten yritysten näkökulmasta ovat:
- Arvonlisäveron alarajahuojennuksen poisto
- Vähäisen toiminnan verovapautuksen ylärajan korotus 15 000 eurosta 20 000 euroon ja
- Laajennetut mahdollisuudet vähäisen toiminnan verottomuuden soveltamiseen myös ulkomailla
Suomessa vähäisen toiminnan raja eli pakollisen verovelvollisuuden alaraja nousee 20000 euroon, jonka lisäksi huomioitavan liikevaihdon määrittelyyn on tehty pieniä muutoksia. Jatkossa liikevaihtorajaa arvioidaan kalenterivuosittain, ja verovapautuksen soveltaminen edellyttää, että raja-arvo ei ole täyttynyt kuluvan eikä myöskään sitä edeltäneen kalenterivuoden aikana. Toisaalta vähäisen toiminnan rajan ylittymisestä aiheutuvan rekisteröintivelvollisuuden alkamisajankohtaa muutetaan siten, että toimijan on rekisteröidyttävä vasta raja-arvon ylittymisestä lukien.
Nykyisin enintään 30 000 euron vuosittaisen liikevaihdon verovelvolliset ovat voineet soveltaa alarajahuojennusta, joka poistetaan käytöstä nyt vähäisen toiminnan alarajan korottamisen ja muiden muutosten yhteydessä. Alarajahuojennus on ollut käytössä enää vain muutamassa jäsenvaltiossa.
Yksi merkittävimpiä muutoksia on se, että vähäisen toiminnan verottomuutta voidaan soveltaa jatkossa myös toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneeseen elinkeinonharjoittajaan (vaikka tällä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa). Ulkomaisten elinkeinonharjoittajien vähäisen toiminnan verovapautuksen soveltaminen edellyttää kuitenkin myyntimaan kansallisten kriteerien lisäksi sitä, että sen liikevaihto kaikissa jäsenvaltioissa on yhteensä enintään 100 000 euroa vuodessa sekä kuluvan että edellisen vuoden osalta. Ulkomaisen toimijan tulee myös rekisteröityä etukäteen ”rajat ylittävää vapautusta koskevaan erityisjärjestelmään” sijoittautumisvaltiossaan ja noudattaa erityisjärjestelmän käyttöön liittyviä raportointivelvoitteita.
Vastaavat säännökset vähäisen toiminnan verovapautuksen soveltamisesta myös toisen jäsenvaltion elinkeinonharjoittajiin otetaan käyttöön myös muissa EU:n jäsenvaltioissa. Tämä tarjoaa myös suomalaisille yrityksille nykyistä paremmat mahdollisuudet soveltaa vähäisen toiminnan verovapautusta myös muissa jäsenvaltioissa.
Nykyjärjestelmässä suomalainen pienyritys on voinut halutessaan soveltaa Suomessa vähäisen toiminnan arvonlisäverovapautusta, tilikauden liikevaihdon ollessa enintään 15 000 euroa. Yritys ei kuitenkaan ole useinkaan voinut soveltaa muissa jäsenvaltioissa käytössä olevia vähäisen toiminnan verovapautuksia vähäiseenkään ulkomaan liiketoimintaan, vaan vähäinenkin toiminta ulkomailla on (liiketoimien arvonlisäverokäsittelystä riippuen) johtanut alv-velvollisuuteen.
Jatkossa pienyritykset ja muutkin esimerkiksi toimintansa alkuvaiheessa olevat ja vielä vähäistä toimintaa harjoittavat yritykset voivat ”kokeilla” liiketoimintaansa myös ulkomailla aiempaa kevyemmin alv-velvoittein, jos sen vuosittainen liikevaihto koko unionissa on enintään 100 000 euroa ja jos sen liikevaihto kyseisessä määrämaassa alittaa kansallisen raja-arvon (0-85 000 euroa jäsenvaltion mukaan). Kuten todettua, jatkossa myös rekisteröitymisvelvollisuuden alkamisajankohta vähäisen toiminnan rajan ylittyessä on yhdenmukaistettu siten, että kynnysarvon ylittäminen ei aiheuta enää takautuvaa rekisteröintivelvollisuutta koko tilikauden osalta.
Pienyritysdirektiivin mukaiset muutokset laajentavat yritysten mahdollisuuksia vähäisen toiminnan alv-velvoitteiden keventämiseen sekä kotijäsenvaltiossaan että muualla EU:ssa, ja yhdenmukaistaa sääntelyä EU-tasolla. Vähäisen toiminnan verovapautusten osalta on kuitenkin syytä muistaa edelleen myös se, että verovapautta ei voida yhden jäsenvaltion alueella soveltaa vain osaan toiminnasta, ja että vähäisen toiminnan verovapauden alaiseen toimintaan liittyvistä hankinnoista ei ole arvonlisäveron vähennys- tai palautusoikeutta. Yritysten onkin arvioitava tapauskohtaisesti paitsi verovapautuksen soveltuminen, myös sen mahdolliset hyödyt ja haitat.
Kirjoittaja: Juuso Stenius, Senior Manager, Indirect Tax, EY Advisory Oy
+358 40 773 6337, juuso.stenius(at)fi.ey.com
