Osana pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman työelämäuudistuksia hallitus on antanut 5.9.2024 esityksensä (85/2024 vp) paikallisen sopimisen lisäämistä koskevista muutoksista. Muutokset koskevat muun muassa työsopimuslakiin, työaikalakiin, vuosilomalakiin, yhteistoimintalakiin ja työehtosopimuslakiin sisältyviä, paikallisen sopimisen alaa ja menettelyä koskevia säännöksiä.
Yksi tapa tehdä paikallisia sopimuksia on sopia työnantajakohtaisesta työehtosopimuksesta. Sopimismahdollisuudet työnantajakohtaisella sopimuksella ovat kuitenkin tällä hetkellä jossain määrin suppeammat kuin valtakunnallisilla työnantaja- ja työntekijäyhdistysten välisillä työehtosopimuksilla. Työlainsäädännössä on luetteloitu ne ns. puolipakottavat säännökset, joista voidaan poiketa työehtosopimuksella myös työntekijän etuja heikentäen. Esimerkkinä mainittakoon työaikasääntelyä koskevat määräykset, joista voidaan melko laajastikin poiketa valtakunnallisin työehtosopimuksin.
Hallituksen esitykseen kirjattujen tavoitteiden mukaan hallitus kuitenkin pyrkii esittämillään lakimuutoksilla laajentamaan ja selkiyttämään paikallisen sopimisen alaa. Hallituksen esityksessä ehdotetaankin asianomaisia säännöksiä muutettavaksi siten, että jatkossa myös työnantajakohtaisella työehtosopimuksella olisi mahdollista sopia toisin niistä asioista, joita nykyisin koskee valtakunnallisuuden vaatimus.
Hallituksen esittämillä lakimuutoksilla pyritään laajentamaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksia myös mm. siten, että jatkossa järjestäytymättömillä, eli työnantajaliittoon kuulumattomilla työpaikoilla saisi soveltaa yleissitovan työehtosopimuksen paikallisen sopimisen mahdollistavia määräyksiä.
Tämän lisäksi työehtosopimuslakiin ja työsopimuslakiin ehdotettujen muutosten mukaan paikallisen sopimuksen osapuolena ei tarvitsisi jatkossa olla enää työntekijöitä edustava luottamusmies, vaan paikallinen sopimus voitaisi tehdä myös luottamusvaltuutetun kanssa, mikäli työehtosopimuksessa edellytettyä luottamusmiestä ei olisi, eikä työehtosopimuksessa olisi sovittu vaihtoehtoisesta, tasapuoliset sopimisedellytykset turvaavasta menettelystä silloin, kun luottamusmiestä ei ole valittu. Tasapuoliset sopimismahdollisuudet turvattaisi näin ollen loppuviimein lain nojalla.
Työehtosopimuksissa on toisinaan rajattu paikallisen sopimisen alaa määräämällä, että paikallisen sopimuksen sopijapuoleksi edellytetään luottamusmiestä. Jos luottamusmiestä ei ole valittu, ei sopimustakaan voida tehdä. Esitetyillä muutoksilla pyritäänkin ns. luottamusmieslukon purkamiseen ja takaamaan yrityksille paremmat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen huolimatta siitä, osin sattumanvaraisestakin seikasta, ovatko työntekijät valinneet luottamusmiestä edustajakseen vai eivät.
Nyt esitettyjen muutosten taustalla on hallituksen ilmaisemien tavoitteiden mukaisesti paitsi pyrkimys työllisyysasteen nostoon ja julkisen talouden vahvistamiseen työllisyyden kasvulla, myös epäselvän oikeustilan selkiyttämiseen.
Nykyisellään ei ole täysin yksiselitteistä, miltä osin järjestäytymättömät työnantajat ovat esimerkiksi oikeutettuja sopimaan paikallisesti toisin yleissitovan työehtosopimuksen nojalla. Työsopimuslaissa ei suoraan oikeuteta järjestäytymätöntä, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavaa työnantajaa tekemään yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia, mutta tätä ei toisaalta myöskään kielletä. Erilaisia tulkintoja mainitun kaltaisen sopimusten sallittavuudesta on näin ollen tehty vuosien saatossa. Oikeusvarmuuden näkökulmasta tätä voidaan pitää varsin ongelmallisena niin työnantajien kuin työntekijöiden näkökulmasta. Onkin katsottu, että epävarmuus sopimusten sallittavuudesta voi vaikuttaa negatiivisesti paitsi työnantajien uskallukseen ja halukkuuteen sopia tietyistä työehdoista paikallisesti yrityksen toimintaa järkevästi tukevalla tavalla, eikä epäselvässä tilanteessa toisaalta työntekijätkään saa osakseen sitä suojaa, mihin yleissitovuudella on perinteisesti pyritty. Vaikka voimakkaitakin kannanottoja paikallisen sopimisen alan laajentamisesta on esitetty sekä puolesta että vastaan, voitaneen asian tilan selkiyttämistä pitää suotavana kehityssuuntana niin työnantaja- kuin työntekijätahollekin.
Hallituksen esitys sisältää myös muita, mm. työntekijöiden edustamista koskevia muutoksia. Selvää kuitenkin lienee jo tässä vaiheessa lainvalmistelua, että muutosten voimaan tultua paikallisen sopimisen tulisi olla mahdollista yhä useammalla työpaikalla. Se, kuinka suuren tosiasiallisen muutoksen mahdollisuuksien laajentaminen saa aikaan, jää tulevien vuosien aikana nähtäväksi.
Erityisesti työantajien on myös syytä huomata lakiesitykseen sisältyvät, työnantajan velvoitteita ja valvontaa koskevat määräykset. Esityksen mukaan henkilöstön edustajan kanssa tehtävät paikalliset sopimukset olisi tehtävä kirjallisesti ja työnantajan olisi toimitettava sopimus työsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Mikäli työnantaja laiminlöisi velvoitteensa tahallaan tai huolimattomuudesta, voisi työsuojeluviranomainen määrätä työantajalle 1.000 – 10.000 euron suuruisen laiminlyöntimaksun. Voitaneen katsoa, että tämä asettaa jatkossa tehtäville paikallisille sopimuksille myös jonkinlaisen korkeamman laatu- taikka sisältövaatimuksen. Tällä on mahdollisesti pyritty hillitsemään huolta siitä, vallitseeko työsuhteissa jatkossa villin lännen säännöt paikallisen sopimisen mahdollisuuksien laajentuessa.
Kirjoittaja: Johanna Teijonmaa, VT, Legal Counsel, Lakipalvelut, EY Advisory Oy
