Tohtoriopintojeni myötä olen saanut elää kahdessa todellisuudessa: tutkimuksen ja liike-elämän. Tämä yhdistelmä on opettanut minulle yhden asian kirkkaasti – me puhumme usein samoista teemoista, mutta liian harvoin samassa huoneessa. Tekoäly, vastuullisuus, raportoinnin murros, kansainvälinen kilpailukyky – nämä sanat vilisevät niin seminaareissa kuin yritysjohtajien palavereissa. Silti keskustelut kulkevat yhä rinnakkain, eivät yhdessä.
Istuin taannoin tapaamisessa, jossa eräs yritys pohti vastuullisuusraportoinnin uusia vaatimuksia. Samalla viikolla osallistuin yliopiston seminaariin, jossa aihetta käsiteltiin tuoreiden tutkimustulosten pohjalta. Näissä tilaisuuksissa oli lähes samankaltainen sisältö, mutta huoleni on, että nämä tekijät eivät tule kohtaamaan toisiaan.
Tämä on hukattua potentiaalia. Yliopistot tuottavat tietoa, jota yritykset voisivat hyödyntää päätöksenteossaan. Yrityksillä puolestaan on käytännön haasteita, joihin tutkimus voisi tarjota uusia näkökulmia. Mutta ilman yhteistä kieltä ja rakenteita nämä maailmat jäävät liian kauas toisistaan.
Pohjoisen kilpailuedun vahvistaminen sekä kansainvälisten osaajien palkkaamisen edistäminen nousivat myös tämän vuoden Oulun kauppakamarin jakaman Vetovoima-palkinnon pääteemoiksi. Vuoden 2025 Vetovoima-palkinnon voittaja on Oulun yliopisto. Oulun yliopisto on tehnyt arvokasta työtä sillanrakentajana: se on alueellisesti merkittävä työvoiman kouluttaja, yliopiston rooli elinvoiman ja pitovoiman vahvistamisessa on kriittinen, se edistää alueen kansainvälistymistä ja on merkittävästi panostanut yritysyhteistyön kehittämiseen.
Tarvitsemme uudenlaista yhteistyön arkkitehtuuria – väyliä, joissa opinnäytteet, tutkimusprojektit ja yritysten kehitystyö kohtaavat systemaattisesti. Tarvitsemme kaksikielisiä toimijoita. Yhteisen kielen lisäksi myös ihmisiä, jotka ymmärtävät sekä tutkimuksen logiikkaa että liiketoiminnan tarpeita. Opiskelijoilla on tässä tärkeä rooli. He ovat toki tulevaisuuden työntekijöitä, mutta lisäksi he voivat olla jo opintojen aikana arvoa tuottavia tekijöitä.
Mitä jos tutkijat pääsisivät viikoksi yrityksiin havainnoimaan ja ymmärtämään käytäntöjä tai yrityspäättäjät voisivat osallistua jollekin heille ajankohtaiselle luennolle tai kurssille? Entä jos yritykset voisivat esittää kehityshaasteitaan yhteiseen ongelmapankkiin, johon opiskelijat ja tutkijat tarttuisivat? Tai jos meillä olisi oma kokeilualusta – vaikkapa tekoälyn ja vastuullisuuden rajapintaan – jossa uusia ideoita kehitettäisiin yhdessä? Näiden ei tarvitse olla massiivisia ohjelmia, vaan pieniä rakenteita, jotka synnyttävät suuria vaikutuksia.
Samaan aikaan maailmalla tapahtuu jotakin, johon meidän tulisi tarttua. Yhdysvalloissa puhutaan aivovuodosta – osaajat lähtevät epävarmassa ilmapiirissä etsimään uusia kotisatamia. Nature-lehden* selvityksen mukaan 75 % amerikkalaistutkijoista harkitsee siirtymistä muualle, erityisesti Euroopan tutkimuslaitoksiin. Kalevan** mukaan myös Oulu on herännyt tähän. Meillä on turvallisuutta, vakautta, toimiva infrastruktuuri ja kasvava teknologiayhteisö. Meillä on myös tilaisuus tehdä Oulusta paikka, jonne osaajat tulevat ja haluavat myös jäädä.
Osaamisen kehittäminen ja työvoiman saatavuus ovat tämän hetken kovinta talouspolitiikkaa. Niihin vastaaminen vaatii, että uskallamme ylittää siiloja ja rakentaa uusia kohtaamisen paikkoja. Oulu voi olla paikka, jossa tutkimus ja liiketoiminta eivät vain keskustele, vaan tekevät yhdessä.
Heidi Kananen
Viestintävaliokunnan puheenjohtaja, Oulun kauppakamari
Kaupallinen johtaja, Kaleva Media
*https://www.nature.com/articles/d41586-025-00938-y
**https://www.kaleva.fi/oulu-pyrkii-nyt-hyotymaan-trumpin-aiheuttamasta-ai/11604216
