Suomessa tehdään julkisia hankintoja vuodessa noin 44–47 miljardin euron arvosta. Onkin perusteltua kysyä, miten varmistetaan, että julkiset hankinnat toteutetaan avoimesti, tehokkaasti ja reilusti. Tässä taloudellisessa tilanteessa, missä säästöt ovat välttämättömiä, on julkisten varojen käyttö optimoitava siten, että saamme parhaan mahdollisen vastineen rahalle. Hankintojen tulee olla kustannustehokkaita ja perustua realistisiin tarpeisiin, mutta tehokkuus ei kuitenkaan saa tarkoittaa laadusta tinkimistä.
Nykypäivänä ymmärretään tiedolla johtamisen hyödyt ja dataa kerätäänkin koko ajan enemmän ja enemmän päätöksenteon tueksi. Julkisista hankinnoista dataa on kuitenkin käytettävissä vajavaisesti, koska se on pirstaloitunut ympäri hallintoa, eikä se ole riittävän avoimesti eri tahojen käytettävissä. Tämä vaikeuttaa sekä säästömahdollisuuksien arvioimista etukäteen, että toteutettujen toimien vaikuttavuuden todentamista jälkikäteen.
Julkisten hankintojen onnistuminen ja halutun lopputuloksen saavuttaminen edellyttää hankintaosaamista. Onkin tärkeää, että hankintayksiköissä on riittävät resurssit ja osaaminen, jotta tarjouspyynnöt osataan laatia oikein. Tällöin ne tukevat tervettä kilpailua ja kilpailu tutkitusti laskee hintoja. Julkisyhteisöjen omistamat in-house-yhtiöt ovatkin terveen kilpailun näkökulmasta ongelmallisia, koska ne sulkevat markkinoita yksityisiltä ja toisaalta niitä hyödynnetään ilman kilpailua. Tämä vaikeuttaa in-house-yhtiöiden kustannustehokkuuden arviointia suhteessa markkinatoimijoihin.
Lainsäädäntöä muuttamalla voidaan myös ohjata hankintoja. Nykyisin esimerkiksi suorahankintojen osalta lainsäädännön noudattamatta jättämisestä ei aiheudu seurauksia ja on kannattavampaa jättää noudattamatta laissa säädettyjä velvoitteita, kuin toimia niiden mukaisesti. Sama pätee hankintojen osiin jakamiseen. Vaikka hankintayksiköillä onkin velvoite perustella, mikäli hankinnan osiin jakamista ei tehdä, niin yrityksillä ei ole mahdollista kyseenalaistaa hankintayksikön ratkaisua olipa peruste mikä tahansa, koska laissa asetetun rajoituksen vuoksi perusteluista ei voi valittaa.
Tiedolla johtamisen tehostaminen hankintoihin liittyen edellyttää tiedon keskittämistä yhteen paikkaan. Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo hankintalainsäädännön noudattamista, mutta se pystyy resurssiensa puitteissa puuttumaan vain rajalliseen määrään tapauksia. Siksi olisi perusteltua lisätä suorahankintojen läpinäkyvyyttä. Jotta hankinnoissa saadaan riittävästi kilpailua, tulisi panostaa hankintaosaamiseen, suunnitelmallisuuteen, avoimuuteen, markkinavuoropuheluihin ja -kartoituksiin, sekä jakaa hankinnat tarkoituksenmukaisiin kokonaisuuksiin.
Mari Viirelä, palvelusektorin johtaja, Oulun kauppakamari
