Yhteisön käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutus voi olla verovapaa tiettyjen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet, eli käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet sekä strategiset osakeomistukset. Luovutusten verovapautta sääntelevää elinkeinoverolain 6 b §:ää lukiessa ensimmäinen ajatus on, että verovapaan luovutuksen edellytysten olemassaolon voi todeta varsin helposti. Verotus- ja oikeuskäytännössä käyttöomaisuudesta on kuitenkin muodostunut hyvin tulkinnanvarainen käsite, jonka vuoksi pykälän soveltuminen on usein erittäin epävarmaa. Korkein hallinto-oikeus antoi keväällä 2024 kolme uutta ratkaisua aiheesta, jotka näyttäisivät edelleen monimutkaistavan tulkintaa, varsinkin perhe- ja sukuomisteisten holdingyhtiöiden osalta.
Ennen uusia ratkaisuja pitkään vakiintunut tulkinta oli, että osakkeiden kuuluminen käyttöomaisuuteen edellyttää toiminnallista ja hallinnollista yhteyttä omistavan yhtiön ja omistettavan yhtiön välillä. Toiminnallinen yhteys muodostuu tapauskohtaisesti ja mahdollisesti usean eri asian yhteisvaikutuksesta, mutta käytännössä merkitystä on annettu yhtiöiden väliselle laskutukselle. Nyt KHO linjasi, että vuonna 2020 tapahtuneen tulolähdejaon muutoksen jälkeen hallinnollisella ja toiminnallisella yhteydellä ei ole enää vastaavaa painoarvoa kuin aikaisemmin. Sen sijaan olennaista on tarkastella, ovatko omistetun yhtiön osakkeet palvelleet käyttöarvollaan omistavan yhtiön elinkeinotoimintaa siten, että kyse on käyttöomaisuudesta. KHO:n perusteluja voidaan pitää yllättävinä, koska tulolähdejaon poistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 257/2018 vp) mukaan muutoksella ei pitäisi olla vaikutusta käyttöomaisuuden käsitteeseen ja aikaisempaa oikeuskäytäntöä sovellettaisiin edelleen, kun ratkaistavana on osakkeiden kuuluminen käyttöomaisuuteen. Jostain syystä KHO kuitenkin päätyi erilaiseen ratkaisuun, vaikkakin toiminnallinen ja hallinnollinen yhteys ovat edelleen arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja.
Toinen yllätys oli, että arvioinnissa kiinnitettiin paljon huomiota olemassa olevan omistusrakenteen syntymisolosuhteisiin. Kahdessa ratkaisussa konsernirakenne oli muodostettu osakevaihdolla siten, että aiemmin yksityishenkilöiden omistama yhtiö oli siirretty osakevaihdolla holdingyhtiön omistukseen. Kummassakin tapauksessa KHO arvio sitä, missä määrin konserniin perustuvalle omistusrakenteelle oli osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Ratkaisussa KHO:2024:41 konsernirakenteelle oli nähtävissä toiminnan johtamiseen, riskin hallintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyviä perusteita, ja yhdistettynä muihin olosuhteisiin, KHO katsoi, että käyttöomaisuusosakkeille asetetut edellytykset täyttyivät. Ratkaisussa KHO:2024:42 sen sijaan konsernirakenteen katsottiin palvelleen lähinnä osakkeenomistajien etua, ja kokonaisarvion perusteella päädyttiin siihen, ettei kyse ollut käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksesta.
Omistusrakenteen syntyyn liittyvien tekijöiden huomiointi on ongelmallista. Ensinnäkin se asettaa perusteetta yhtiöt eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, onko kyseessä esimerkiksi perheyhtiö vai pörssiyhtiö. Henkilökohtaisen omistuksen yhtiöittäminen on usein järkevää monestakin eri syystä, eikä se saisi vaikuttaa kohteena olevan yhtiön verotukseen. Lisäksi, mikäli tarkastelussa keskitytään liiaksi omistusrakenteeseen ja sen muodostumistapaan, saatetaan sivuuttaa käyttöomaisuudelle asetettu ensisijainen kriteeri eli se, että omistetun yhtiön osakkeiden tulee palvella käyttöarvollaan omistavan yhtiön elinkeinotoimintaa. Tämän kriteerin täyttyessä ei omistusrakenteen muodostumistavalla tulisi olla merkitystä, varsinkaan mikäli omistusrakenne on muodostettu jo kauan aikaa sitten. Verohallinto on heinäkuussa päivittänyt käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelua koskevaa ohjettaan (diaarinro VH/2668/00.01.00/2024), ja valitettavasti sen perusteella omistusrakenteelle ja sen muodostumistavalle tullaan jatkossa antamaan merkittävä painoarvo.
Ratkaisuissa punnittiin myös kohdeyhtiölle tuotettujen talous- ja henkilöstöhallinnon palveluiden merkitystä kokonaisarvioinnissa. Ratkaisuissa KHO:2024:41 ja KHO:2024:42 palveluiden tuottamista pidettiin osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta puoltavana seikkana, koska palveluita oli tuottanut omistavan yhtiön osakaskuntaan kuulumaton henkilökunta. Huomionarvoista on, että Verohallinto on päivitetyssä ohjeessaan todennut, että tämä seikka ei osoittaisi kohdeyhtiön osakkeiden palvelevan omistajayhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. Ohjeessa todetaan erikseen, että myöskään se, että näiden palveluiden veloitukset muodostavat olennaisen osan palvelut tarjoavan yhtiön toiminnasta ei ole asian arvioinnin kannalta merkityksellistä.
Lisäksi Verohallinto katsoo, että tuotetuilla palveluilla voi olla merkitystä vain tilanteessa, joka vastaa täysin tapauksen KHO:2024:41 olosuhteita. Tämä ei todennäköisesti ole kuitenkaan KHO:n tarkoittama lopputulos. KHO on ratkaisuissaan ansiokkaasti puntaroinut monipuolisesti erilaisia osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta vastaan ja puolesta puhuvia seikkoja, mikä alleviivaa sitä, että kyse on kokonaisarvion tekemisestä, eikä mikään seikka yksin määritä osakkeiden kuulumista käyttöomaisuuteen. Lisäksi tapaukset korostavat sitä, että seikkoja on arvioitava muut olosuhteet huomioon ottaen. Esimerkiksi ratkaisuissa KHO 2024:41 ja 2024:42 pitkän omistusajan ja merkittävän omistusosuuden katsottiin puoltavan osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta, kun taas ratkaisussa KHO:2024:43 12,33 prosentin omistusosuus ja alle kahden vuoden omistusaika oli riittävä. Jälkimmäisessä tapauksessa oli kyse strategisesta omistuksesta, minkä vuoksi asiaa arvioitiin eri näkökulmasta kuin kahdessa edellisessä ratkaisussa. Verohallinnon ohjeessa otettu kanta siis kaventaa KHO:n ratkaisujen vaikuttavuutta, ja pahimmillaan tarpeettomasti tiukentaa käyttöomaisuuden käsitettä.
KHO:n uudet ratkaisut osoittivat, että käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapaus ratkeaa hyvin tapauskohtaisen kokonaistarkastelun perusteella, ja että samaan aikaan on todennäköisesti olemassa sekä käyttöomaisuusluonteen puolesta sekä sitä vastaan puhuvia seikkoja. Nämä seikat ja niiden painoarvo voi tapauskohtaisesti myös vaihdella. On selvää, että tarkastelutavan vuoksi selkeän ja yhtenäisen tulkintalinjan muodostaminen on hankalaa, ellei mahdotonta. Valitettavasti KHO:n ratkaisut eivät siis toivotulla tavalla selkeyttäneet tilannetta ja voisi sanoa, että ainakin perhe- ja sukuomisteisten yritysten näkökulmasta tulkinnanvaraisuus lisääntyi. Nähtäväksi jää, johtaako se verotuskäytännön kiristymiseen kuten Verohallinnon päivitetty ohje antaa olettaa.
Kirjoittaja: Hanna-Leena Rissanen, Senior Manager, Private Tax / Business Tax Services, EY Advisory Oy
